Archive for the ‘Muuta’ Category

Hiki-Hockey etsii uusia pelaajia ja toivottaa kesäterveiset!

Hiki-Hockey jatkaa kaudella 18-19 Hämeen alueen II-divisioonassa! Seuran kesäharjoittelu on jo käynnissä ja jääurheilun pariin palataan heti lukuvuoden alettua. Jos pelaaminen yhdessä Tampereen värikkäimmässä ja perinteikkäimmässä Seurassa kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Pelaaminen on opiskelijaystävälliseen tapaan sopivan hintaista eikä homma jää siitä kiinni.

Uusien pelaajien ensisijaiset yhteydenotot päävalmentaja Juha Sivulalle: 040 5276570, juha.sivula@student.tut.fi

Toissijaisesti seuran uudelle GM:lle Konsta Könöselle: 040 7775631, konsta.kononen@student.tut.fi

 

HiHo toivottaa kaikille pitkää ja kuumaa kesää!

Oppia itä kaikki 6-9.10.16

Jo ammoisina aikoina on haasteiden edessä lähdetty etsimään tietoa kaukaisista maista. HiHon terävä pää on ollut vaikeuksissa alkukaudesta monella eri osa-alueella, ja Keisarille haluttiinkin nopeasti uudet vaatteet. Seura otti siis askeleen taaksepäin kehityksessä ja päätti lähettää joukon ristiretkeläisiä itänaapuriin tuumaamaan elämän menoa. Ajatuksen oppi-isänä toimi viime vuonna vielä seuraa edustanut Matias ”Captain America” Niemeläinen, joka oli onnistuneesti soluttanut itsensä rautaesiripun toiselle puolelle pikkukaupungin lähiöihin.

Reisun valmistelu kävi kovin vaivattomasti Liemisen lupailtua: ”Täällä kaikki on ilmasta.” Voi voi pojat kun menitte halpaan. Kävimme heittämässä hyvästit suomalaiselle kulttuurille , perheelle ja tutuille Hämeenkadun approbatur –tapahtumassa. Pelkäsimme ettemme koskaan palaa.

Varhain perjantaiaamuna Tuomo ”TukkaTuke” Liukun lainaamaan Transportteriin nousi väsynyt mutta innokas joukko HiHolaisia. Terävästä päästä mukana oli Janne ”Idiootti” Turtiainen, Iikka ”Apina” Luosa sekä joukkueen kapteeni Tuomas ”rätätätäpumpum” Ruusu. Monipuolisuuden nimissä matkaseuraan liittyivät matkan ikänestori Kalle ”pähkinä” Tikkanen sekä nuori ruukie nimeltä Aleksi ”Tinke” Peltomaa. Emme vieläkään ole varmoja miksi Samuli ”nälkäpeli” Salonen oli mukana.

Herra Meikäläinen hoitikin viisumit oikein hyvin pojille kouraan, mutta venäjän rajalla törmäsimme sitten ikävään ongelmaan. Tästä maasta ei saa varattua ruokapöytää kuudelle hengelle. Emme tiedä oliko Koutsin artikulaatiossa jotain hämäävää vai olivatko Suomen tullimiehet varoittaneet virkaveljiään, mutta jouduimme lisätesteihin. Täyteltyämme lippulappusia aikamme ja autettuamme niitä kahdeksaa venäläistä isoa setää ymmärtämään että Transporter on ihan tavallinen auto, pääsimme kuin pääsimmekin tuohon idän ihmemaahan. Vaikka aktiivisesti yritimme liikenteessä päästä vauhdin ja vikkelyyden avulla kosketuksiin paikallisen nelipyöräisen kanssa, emme siinä onnistuneet. Tämä näkyi kuitenkin kopperomme janoisuutena. Useasti juotimme sille jäähdytysnestettä, kuulemma sitä kuuluukin kulua tällaisilla reissuilla.

Vihdoin olimme perillä, ja kylteistä päätellen olimme siis saapuneet Pietariin. Jo kaukaa näimme innokkaan paikallisen alkuasukkaan viuhtovan kättään pysähtymisen merkiksi. Lähempää katsottuna tämä hupiukko olikin paikalliseen muotiin pukeutunut matkaoppaamme Matias. Empimättä hän ohjeisti meidät majoituspaikkaamme. Ensivaikutelma oli kovin kotoisa ja toikin jo rappukäytävässä mieleen Hervannan. Kyllä sieltä sitten kaivautui kuin kaivautuikin esiin venäläinen hotelli. Ilman mitään ongelmia upotimme hotellin virkailijan tuhansiin paikallisen valuutan yksiköihin. Omaan takuutyyliinsä tämä oppaamme kovin pian ohjeisti meidät paikalliseen ravintolaan tutustumaan ruokailukulttuuriin. Ensimmäisen illan kohokohtana tutustuimme useisiin paikallisiin tuotteisiin ja ruokalajeihin sekä nautimme venäläisestä vieraanvaraisuudesta. Ennen maatenmenoa kävimme pikaisesti St. Petersburgin vaikuttavalla sjoitusalueella laittamassa rahat talteen.

img_3773

Lauantaina olikin lähes natiivin oppaamme mielestä hyvä idea käydä katsomassa tätä Eremitaasia ja Kaazanin pylväitä ja kaaria. Se ilo loppui lyhyeen löydettyämme itämaisen ruokaravintolan. Päätimme odottaa kuitenkin puolille päivin ennen tilausta, sillä näin on kuulemma tapana. Ruoan saapuessa Koutsi pahoitti mielensä, sillä tavallisten taisteluvälineiden sijaan saimmekin koivunhaloista veistettyjä tikkuja käsiimme. Mainittakoon että osa herroista poistui nälkäisenä. Pienehkön seikkailun jälkeen löysimme maanalaisen junan, jota isolla kirkolla metroksi kutsutaan. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen järjestelmä: väkee oli kuin Kooveen maalilla ja iso meteli. Iloista oli huomata paikalliskansan innokas suhtautuminen suomalaisiin maalaispoikiin. Liekö kyseessä ollut vain komea ulkomuotomme ja iloinen asenteemme, mutta moni vaati päästä kanssamme yhteiskuvaan. Matkan päässä meitä oli vastassa valtava ihmismassa, tosin se liikkui kohti jääpalatsi-nimistä rakennusta eikä meitä. Sanoivat että siellä voi nähdä iltaisin paikallisen asevoimien urheiluseuran esityksen. Siitä ovista sisään ja oikealle. Näimme kun Paavo, Ilja ja Viktori näyttivät parastaan. Kyllä muuten 13 000 Valeria ja Tatjaanaa saavat kovan metelin päälle. Tutustuimme esityksen tauotessa myös ammattilais-jää-nais-kiekkoilijoihin. He olivat kovin ystävällisiä, vaan valitettavasti välillämme seissyt kielimuuri oli korkea kuin Hervannan vesitorni ja vankkaa tekoa kuin skellarin seinät Sitä ei ylitetty, kierretty tahi sitten lävistetty meidän työkaluillamme. Jälkeenpäin todettuna eräs henkilö oli tästä läpi tullut teknologian avulla, meidän puolellemme. Noh, kaien tämän jälkeen päätimme vielä palata tälle Dumskaja Ulitskalle käärimään sijoituksemme hedelmät. Monille kuitenkin piru teki tepposet ja ahneuksissaan he sijoittivat viimeiset tuhannet monopolirahansa tälle arvokkaalle kadulle. Odotamme korkotason olevan suotuisa suomalaisille amattimiehille.

Viimeisenä päivänä päästyämme eroon tästä lähes natiivista Matias ”velivenäläinen” Niemeläisestä suuntasimme Transportterin kohti Suomen rajaa. Huomasimme iltapäivällä monen muunkin haluavan liikkua kaupungista ulos. Olikohan sattumaa että muutkin ymmärsivät huvin loppuvan kesken kun Suomipoika lähtee. Noh, eihän se ihan mennyt kuin elokuvissa. Tuke ja Kalle eivät taida puhua samaa murretta, sillä pienen informaatiokatkoksen takia ymmärsimme kotteron jaksavan vielä seuraavat sata kilometriä ilman petroolin latausta. Eipä auttanut kuin lyödä tossua toisen eteen tuolla pikatien varressa. Ensin länteen ja sitten miliisi neuvoikin että ei ei menkää hyvät miehet itään. Sieltä onni löytyy. Tapasimmekin mukavan Vitali -nimisen herran, joka ystävällisesti auttoi meidät kuormaajallaan paikalliselle aakkosasemalle ja takaisin autolle. Kerkesimme sen verran jutella tämän miekkosen kanssa, että ymmärsimme hänen tulevan Odessasta Ukrainasta. Taitaa olla pitkä kotimatka siltä hiekkakuopalta minne kävimme kippaamassa kuution maa-ainesta. Tikkanen ja Luosa vakuuttuivat tämän miehen olevan enkeli työmiehen asussa. Myöhemmin Tikkanen mainitsi tulleensa uskoon.

Kotiinviemisinä reisulta oli hieman pään vaivoja ja myllerrettyjä käsityksiä itänaapurista. Kaikki mitä olimme kuulleet osoitettiin vääräksi. Pietari oli puhdas ja kaunis kaupunki, jonka asukkaat olivat mitä ystävällisimpiä. Varkaista tai vaarallisuudesta ei ollut tietoakaan. Seura viihtyi.

 

gorillat_3 Vitali – Enkeli

gorillat_2Matkanjärjestäjä – Kieli käy ja hommat hoituu

gorillat_1Hyvät sijoitusmahdollisuudet

lampaat_3Tranportterin bensamittari

lampaat_2Sijoitusten tuotto – 0

lampaat_1Sedät venäjänmaan tullissa

 

Kausijulkaisu 2010-2011

Odotus on päättynyt! Vuoden 2010-2011 kausijulkaisu on valmis ja jaossa. Bongaa julkaisu HiHo:n kopalta tai yhteistyökumppaneiden toimipisteistä ympäri Suomea. Kausijulkaisu ladattavissa myös digitaalisessa formaatissa alla olevasta linkistä.

kausijulkaisu 2010-2011

ps. Kausijulkaisuun klikkaamalla kuvaa tai tästä.

Uutta kautta odotellessa: seisomakatsomon mietteitä menneestä ja tulevasta

Laitetaanpa tähän nyt 4-4-2:n lomassa vielä muutama ohjeistuksen sana ruukie-kokelaille suomalaisen jääurheilun dynamosta – keltamustasta Hiki-Hockeystä.

Touhua myös hetken seuranneena arvioisin, että Hiki-Hockeyssä pärjää jo perin pitkälle jos pystyy pitämään tasapainonsa luistimilla yhtämittaisesti yli kahden viivavälin matkan. Ylivoimakentälliseen pääsee perinteisesti jos omaa taidon olla kaatumatta luistellessaan kohtisuoraan päin laitaa.

Joukkueen tähtilaiturit osaavat kiertää kaukalon vain yhdellä kädellä laidasta tukea ottaen. Ongelmalliseksi ovat kuitenkin vuosien saatossa osoittautuneet vaihtoaitioiden ja jäähyaitioiden luukut, joiden kohdalla tuki on saattanut loppua salakavalan yllättävästi. Ratkaisua perin ikävään “luukkuongelmaan” etsitään nyt jo kolmattakymmenettä vuotta.

Viime vuosina HiHoon on ajautunut yhä enemmän laitureita jotka osaavat kiertää kaukaloa vain vastapäivään. Pelaajatilanne on aiheuttanut jopa sen, että kolmos- ja nelosketjuissa on ajoittain pelattu historiallisella “kahden oikean laitahyökkääjän” systeemillä. Uusien pelaajien kohdalla on kuitenkin teroitettava, että “uuden sukupolven pelisysteemissä” vaihtojen on todellakin osuttava nappiin! Oikea-aikaisilla vaihdoilla kaukalon kehälle saadaan tasainen miehitys. Kahdesta, peräkkäin päätylasia nuohoovasta, laiturista ei ole iloa kenellekään. “Kentän tasapaino” on tässäkin systeemissä siis äärimmäisen tärkeää. Kun ensimmäinen oikea laituri on vastustajan maalintakana, on pelikavereiden aika auttaa toinen oikean laituri yli kaukalon laidan ja tuupata hänelle mukavat alkuvauhdit. Ketjujen vaihdot onkin HiHossa aina pyritty pitämään lyhyinä. Yksi kenttäkierros laitaa pitkin on varsin sopiva vaihdon mitta! Tämä tarkoittaa siis keskimäärin noin 2 minuutin ja 32 sekunnin vaihtoa.

Maalintekijän rooliin HiHossa pääsee, jos saa kärkilämmillään kiekon kohoamaan korkeammalle kuin mitä keskimääräinen merileijona on maatessaan kyljellään. Rannevippi on sisällytetty ensi talven opetusohjelmaan – varsinaista rannelaukausta ei HiHossa kukaan pysty opettamaan. Rystylaukausta ei HiHossa tarvita – rystyyn ei Hiki-Hockeyssa yksinkertaisesti uskota. Rystystä ei pidä kukaan!

Joukkueen kausitilastoihin merkityt maalit syntyvät lähes poikkeuksetta maanantai-harjoitusten alkulämmittelyssä, joten tulokkaiden kannattaa olla tarkkana, mikäli he haluavat kisailla pistepörssin alemman keskikastin sijoituksista… Kärkipaikat menevät joka tapauksessa kokeneemmille kanssapelaajille.

Maaleista puhuttaessa… Kaudella 2002-2003 nähtiin sellainenkin ihme, että muuan HiHo-legenda (taiteilijanimeltään “Röntsä”) iski kumikiekon Suomen jääkiekkoliiton järjestämässä jääkiekko-ottelussa vastustajan maaliin. Tuo maaginen hetki on edelleenkin yksi HiHo-historian kunniakkaimmista saavutuksista ja tapahtuman muisteleminen herauttaa monelle raavaalle HiHo-veteraanille vieläkin kastehelmet silmäkulmiin. Se oli ihanaa! Siinä oli nuoruuden villiä energiaa! Se hetki todellakin humallutti! Sääli, että erätauko oli jo ehtinyt alkaa. Ylipäätään “vanhan liiton” legendoista on syytä ottaa selvää heti HiHo-uran alkupuolella. Näin välttyy monelta harmilta ja huolelta…

Maalivahdiksi on HiHossa perinteisesti päässyt, jos on siunattu silavaisella pyllyllä ja norppamaisen vekkulilla olemuksella. Tulevat säännöt pienemmistä suojista eivät tule koskemaan HiHoa milläänlailla, koska HiHon maali”vahtien” varusteet turpoavat yleensä kauden mittaan samaa tahtia kantajansa kanssa.

Alkukauden mitat ovat HiHo-vahtien kohdalla todellakin vain eräänlainen tabula rasa. Turvotuskäyrä nousee yleensä kiihtyvällä tahdilla saaden käyntivoimansa eräänlaisesta syklistä, jonka olen yrittänyt pääpiirteissään hahmotella seuraavassa: kotipeli –> sentterin tsikenfilee –> ei nollapeliä –> lohtuolut jos toinenkin –> vieraspeli –> ei nollapeliä –> lohtuolut jos toinenkin –> aamuyön kebab –> loiventava olut –> krapulareenit –> viikkokebab viikon anokaisten reenien jälkeen –> kotipeli –> sentterin tsikenfilee… jne. jne.

Kierre on siis loputon. Osittain ylläesitellystä harjoitusohjelmasta johtuen on HiHon maalivahtiakatemiassa aina vannottu sijoittumista ja eleetöntä perusasentoa korostavan torjuntayritystyylin nimeen!

Keskushyökkääjistä on HiHon tapauksessa vaikea mennä sanomaan yhtään mitään. HiHon pelifilosofian mukaisesti ns. “keskimmäisinä laitureina” ovat yleensä pelanneet ne, jotka eivät halkaise naamaansa jäätä vasten tavoitellessaan tuomarin peliin tiputtamaa kiekkoa. “Keskimmäiselle laiturin” paikalle on HiHossa yleensä asetettu myös ne, jotka omaavat huonoimmat pelisilmät. Vihollisen kovimmat taklaukset osuvat usein juuri näihin läppäsilmäisiin muuleihin. Jyrän alle jääneiden “keskilaitureiden” jäähän tippuneista mailoista karanneet kiekot ovat joskus saattaneet ajautua pelialueen laitamille, jolloin jatkuvassa kierrossa liukuvat laita-laiturit ovat (kohdalle sopivasti sattuessaan) saattaneet päästä kokeilemaan enkelinkauniita kärkilämppyjään.

Puolustajat ovat aina olleet HiHon parasta materiaalia. Perinteinen HiHo-pakki on määrätietoinen atleetti. Jo alkulämmittelyn aikana HiHo-puolustajat etsivät pelialueelta niin sanotun “Hot Spottinsa”, jota he vartioivat kuin Spartalaiset sotilaat. Tämä sitoutuminen omaan paikkaan näkyy järkähtämättömänä jökötyksenä. Ottelun aikana ei kiekottomassa pakissa tapahdu minkäänlaista silmällä havaittavaa liikettä. Mikäli kiekko HiHo-puolustajan lapaan jossakin vaiheessa ajautuu, muuttuu puolustajan rooli kuitenkin särkeäkin nopeammin. “Omalla, erityisellä tavallaan”, taitavina tunnetut maila-artistit osaavat nostaa nopean avauksen keskelle keskilaiturin yläniskaa. Tätä puolustajan ainoaa ja oikeaa pelitapaa harjoitellaan yleensä kolme kertaa viikossa (maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin) puolentoista tunnin ajan. Viikonlopun peleissä avaukset ovatkin siis AINA huippu-kunnossa! Voidaankin sanoa, että Hiki-Hockeyn pelijärjestelmä on, kautta sen kunnikkaan historian, saanut peruskallionsa puolustajien “tasalaatuisista” avauksista.

Hihon kannattajat… Mitä niistä intohimoisista lädeistä voisi sanoa? Aivan mahtavia veikkoja molemmat! Ensi talveksi on kuulopuheiden mukaan valmiina jo muutama uusi tifo sekä repullinen punaisia hätäsoihtuja… Kaudella 2005-2006 saattaa hyvinkin olla vuorossa merkittävä läpimurto Hervantalaisessa fanilutuurissa…

Aijai… Syyskesä… parasta aikaa HiHon jääkiekkokaudessa!

– D, tulevallakin kaudella seisomakatsomossa

Return top

Hiki-Hockey

Perustettu
21.7.1978
(Hikiliikkujat 1976-78)

Kotipaikka
Tampere

Jäähallit
Hervanta & Sentteri

Harjoitusvuorot 2016-17
ti 12:00 - 13:15
ke 12:00 - 13:15
pe 12:00 - 13:15

Sarjataso
II-divisioona

Yhteystiedot:
Valmentaja: juha.sivula@student.tut.fi
Puheenjohtaja: konsta.kononen@student.tut.fi